Kirjoituksia kasvusta

Se on jotakin mitä syvimmiltään kaipaamme, mutta jotakin mitä pelkäämme. Se on jotakin mitä kohti kurkoitamme, mutta vain harvoin uskallamme tavoittaa. Se on kahden elämän kohtaamista kauneimmillaan. Rohkeutta riisua kaikki roolit ja suojamuurit. Syvää yhteyttä, täydellistä sulautumista ilman oman erillisyyden kadottamista. Avoimena, mutta ei pelokkaana. Se ei ole omistamista ei kahlitsemista vaan sallimista, täydellistä vapautta. Intiimiys on kuuntelemista ilman tarvetta va

Synnymme maailmaan täydellisinä. Meillä ei ole nimeä. Ei mielipidettä. Ei käsitystä siitä, kuka kuuluu ”meihin” ja kuka on “muu”. Sitten mieli alkaa täyttyä. Tarinoilla siitä, keitä me olemme. Mikä on oikein ja väärin. Mikä on normaalia. Emme huomaa hetkeä, jolloin tarinat muuttuvat identiteetiksi. Ensin ne ovat sanoja, sitten ajatuksia ja lopulta niistä tulee minä. Identiteetti antaa illuusion merkityksestä ja turvasta. Se antaa tunteen kuulumisesta. Mutta samalla se antaa m

Puhumme äitihaavasta. Varhaisista kiintymyssuhteista, turvasta, katseesta, kosketuksesta. Siitä, mitä tapahtuu, kun yhteys katkeaa tai ei koskaan täysin synny. Mutta entä jos kannamme toista, vielä syvempää äitihaavaa? Sellaista joka ei liity ihmiseen vaan itse elämään. Synnymme maailmaan yhteydessä. Viisas kehomme tietää miten olla osa kokonaisuutta. Mutta jossain kohtaa irtaannumme, unohdamme. Menetämme kiintymyssuhteen siihen mikä on aina kannatellut meitä. Äiti maahan. Eh

Hyvinvointi ei synny ulkoisista asioista vaan sisäisestä kokemuksestamme. Ajatus omasta kasvusta voi tuntua etäiseltä tai abstraktilta. Miten niin ”löydä itsesi”, kun tässähän minä olen. Opimme jo varhain, että itsensä kehittäminen opiskelun, työn tai liikunnan kautta on paljon olennaisempaa. Olkoon sitten erikseen ne jotka mietiskelevät. Suuntaudumme ulospäin, luomme ympäristöä, vastaamme odotuksia, sopeudumme ja reagoimme. Vähemmälle huomiolle jää taito kääntyä sisäänpäin.

Usein ajattelemme, että ihminen on täysin itse vastuussa siitä, millaiseksi hän on tullut, mutta aivan kaikkia oikkuja ja ominaisuuksiamme emme ole itse valinneet. Olemme monikerroksisen prosessin tulos, menneisyytemme tuotos paljon monimutkaisempi kuin tiedostamme. Meissä elävät lapsuuden kokemukset. Meissä elävät sanat, jotka kuulimme ja ne, joita emme koskaan kuulleet. Meissä elää elämän kolhut sekä myös kaukaisempi menneisyys, joka kulkee mukanamme. Emme kanna vain omaa t

Kaikilla kulttuureilla on tarina. Tarina miten maailma on syntynyt, keitä me olemme ja mikä on elämän tarkoitus. Kokonainen selitysmalli todellisuudelle. Tarinat määrittelevät tapamme katsoa maailmaa ja vaikuttavat, usein tiedostamattamme, siihen miten ajattelemme ja käyttäydymme, mitä arvostamme ja mitä pelkäämme. Tarinat määrittävät kulttuurilliset rajat joiden sisällä on yleisesti hyväksyttyä elää. Meidät kasvatetaan osaksi tarinaa, joka juurtuu meihin syvälle muodostuen

Aamussa on jotain lempeän muistuttavaa: elämä ei ala vaatimuksilla. Se alkaa olemisella. On hetki, jolloin aamulla juuri herättyäsi ei tapahdu vielä mitään erityistä. Silti kaikki olennainen on jo läsnä. Silmät avautuvat. Hengitys kulkee. Keho on täällä, vielä kerran. Se ei ole itsestäänselvyys, vaikka siihen onkin tottunut. Juuri sillä hetkellä olemme vahvasti kiinni elämässä. Tila on lähes meditatiivinen. Siihen hetkeen on hyvä antautua. Ottaa se vastaan avoimena ja syleill

Illan hämyinen liikuntasali joskus vuosituhannen ensi vuosina. Joogaopettaja kehottaa meitä oppilaita joogatunnin päätteeksi hengittämään...

Pienenä herkkänä sieluna rakastuin hevosiin – niiden lempeään rytmiin, turvalliseen läsnäoloon ja läheisyyteen. Se oli puhdasta,...

Oletko koskaan katsonut pitkässä parisuhteessa toista ihmistä ja miettinyt, mihin hän katosi? Minä olen. Monta kertaa. Siinä meni vuosia,...

Kenties olet joskus kuullut tantrasta, mutta et ole aivan varma mitä se tarkoittaa? Tantran käsite on kieltämättä nykyään hämmentävä ja...