Tietoinen rakkaus: parisuhteen uusi suunta

Oletko koskaan katsonut pitkässä parisuhteessa toista ihmistä ja miettinyt, mihin hän katosi?

Minä olen. Monta kertaa. Siinä meni vuosia, mutta olen vihdoin huomannut, että en etsi niinkään toista vaan itseäni. Se, mitä kaipaan toiselta, onkin jokin osa minua, joka on kadonnut arjen, odotusten tai pelkojen alle. Pitkä parisuhde ei aina ole pehmeä satama. Se voi olla myös armoton kasvun paikka, joka näyttää, mitä en ole halunnut nähdä.

Ja juuri siksi se on niin arvokas.

Olemme olleet vaimoni Sannan kanssa naimisissa lähes 20 vuotta. Aika ei ole ollut pelkkää harmoniaa vaan myös ristiriitoja, kivuliaita havahtumisia, irtipäästämistä ja uudelleen kohtaamista. On ollut hetkiä, jolloin olemme katsoneet toisiamme kuin vieraita. Ja hetkiä, jolloin olemme nähneet toisemme selvemmin kuin koskaan ennen.

Pitkälle olemme tulleet, mutta se ei ole tapahtunut itsestään. Se on vaatinut pysähtymistä, rehellisyyttä ja ennen kaikkea uskallusta katsoa itseään.

Ajan myötä olen oppinut jotakin tärkeää. Pitkän suhteen ydin ei ole siinä, ettei ongelmia olisi, vaan siinä, että uskaltaa katsoa niiden läpi. Katsoa itseään ja toista rehellisesti yli egon luomien tarinoiden. Uudelleen ja uudelleen. Sillä usein se, mitä näen kumppanissani – ärsytys, pettymys, etäisyys – kertoo enemmän siitä, mitä en ole itsessäni halunnut kohdata. Parisuhteen peili ei säästele. Se näyttää sen, mihin vielä takerrun, mistä pakenen, mitä en itselleni anna.

Mutta se näyttää myös sen, mikä on totta. Kun pysähdyn, kun en enää yritä muuttaa toista, vaan katson suoraan itseeni, alkaa syntyä jotain uutta. Pehmeyttä. Rehellisyyttä. Läsnäoloa. Ja siinä, yllättäen, siinä alkaa löytyä toinenkin uudelleen. Ei sellaisena kuin hän oli alussa, vaan syvempänä, paljaampana ja aidompana. Me löydämme toisemme yhä uudestaan, kun uskallamme ensin kohdata itsemme.

Ehkä sinäkin olet kokenut sen. Että toista on helpompi syyttää, vetäytyä tai kyseenalaistaa koko suhde, kuin kohdata se jokin levoton kohta itsessäsi, joka huutaa huomiota. Mutta juuri siellä, missä tekisi mieli paeta, voi alkaa avautua uusi taso rakkaudessa jos sen uskaltaa kohdata.

Rakkaus ei ole vain tunne, vaan tie. Tapa olla. Kutsu yhä uudelleen palata lähemmäksi itseä, toista ja sydäntä. Ehkä juuri siksi pitkä rakkaus ei ole tylsä – vaan pyhä. Kun kaksi ihmistä sitoutuu kasvamaan erillisinä, mutta yhdessä parisuhteesta tulee pyhä tila. Ei siksi, että kaikki on täydellistä, vaan siksi että se on totta.

”Rakkaus on meidän ainoa syymme olemassaoloon; rakkaus on se, joka antaa meidän elämällemme merkityksen, niin kuin se antaa merkityksen myös yhteiskunnalle."

- Erich Fromm